KIIHKOTONTA MINISTERINVALINTAA

 

KOHU kansanedustaja Mauri Peltokankaan Facebook-kirjoituksesta on jo laantunut. En osallistu kiihtyneisiin kohuihin, joissa räiskitään nopeaan tahtiin sarjatulta umpimähkään, selvittämättä asioiden todellista luonnetta tai taustaa.

Nyt uskaltaudun kirjoittamaan jotain ja katsomaan asiaa toivottavasti edes hieman eri näkökulmasta kuin ärmättävät poliitikot ja heidän peesaajansa.

--- 

KAIKKI alla olevat sitaatit pohjautuvat julkisiin Facebook-päivityksiin tai median julkiseen raportointiin.

Mauri Peltokangas (PS) on siis kirjoittanut Facebookissa muun muassa:

”Kuinka moni seuraajistani haluaa Suomeen Afkaani-muslimin sisä-tai ulkoministeriksi?”

ja

”[SDP] hoitavat teille ihan oman kiintiömuslimin ministeriksi voittaessaan vaalit”.

 

Ville Niinistö (Vihr.) vastustaa Facebookissa:

”On tietenkin totaalinen pohjanoteeraus vihjata että ihmisen etninen tausta tai uskonto tekisi tästä jotenkin epäkelvon johonkin työtehtävään - se on syrjintää, mistä Suomelle on vain haittaa.”

Kamal Jafi (kurdipakolainen, sitoutumaton, maltillinen konservatiivi) Facebookissa:

”…tässä ei ollut kyse rehellisestä aatteellisesta debatista, vaan toisen ihmisen mitätöimisestä.”

MTV uutiset kertoo:

”Aivan käsittämätöntä, että Suomen eduskunnassa hypätään varpailleen, kun ihminen sanoo kansallisuuden ja uskonnon, Peltokangas kommentoi puhelimitse.”

Joukkovoima leikkauspolitiikkaa vastaan (Facebook-ryhmä, kirjoittaja Lauri Jääskeläinen, minulle tuntematon turkulainen, joka näyttää keskittyvän Facebookissa persujen haukkumiseen):

”Huippuunsa viritetty Talibaanipersu ja kengänkiilottaja Mauri Peltokangas ps aloitti tuttuun tyyliinsä vaalipuheensa pilkkaamalla Sdp.n Nasima Razmyar…”

 ---

LISÄÄ kirjoituksia riittäisi roppakaupalla, mutta ehkä näistäkin saa jotain jo analysoitua. Tässä päätelmäni.

On selvä, että edustaja Peltokangas on halunnut esittää ”afkaanin” ja muslimin olevan epäilyttävä valinta ministeriksi. Kyseenalaista monen mielestä on 1) voiko kansallisuus- tai uskontotausta olla kriteeri ministerivalinnassa; 2) kohdistaa sanansa tiettyyn henkilöön, eli tässä tapauksessa oletetusti SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyariin.

Ville Niinistön maininta siitä, että Peltokangas olisi väittänyt nämä kriteerit täyttävän henkilön olevan ”epäkelpo” ministeriksi, ei tarkkaan ottaen pidä paikkansa. Kyse on Niinistön tulkinnasta, mutta varsin ymmärrettävästä sellaisesta. Siksi Peltokankaan viattomuutta teeskentelevät kommentit ovat lähinnä kiusallisia. Eivät pelkät sanat vaan myös niiden sävyn tulkinta on osa kommunikaatiota. Ja Niinistökin puhuu ”vihjaamisesta”, ei siitä, että Peltokangas olisi sanonut jotain suoraan.

Tärkeintä Peltokankaalle lienee ollut (nyt siis minun tulkintani!) kohun ja keskustelu aikaansaaminen. Siinä hän onnistui. Tai siis ei syntynyt keskustelua vaan tyypillinen vaahtoa suupielissä tihkuva älämälöö.

ÄRSYYNTYNYT vastustajakaartikin tekee virheitä kiihkossaan. Yllä siteeraamani Lauri Jääskeläisen lausahdus on tällainen hölmö veto. Hän kutsuu Peltokangasta ”talibaanipersuksi” ja ”kengänkiilloittajaksi”. Kyse on suoraan tietyn henkilön solvaamisesta. Onko hän parempi näin lausuessaan kuin Peltokangas?

Kamal Jafin sananvalinta ”toisen ihmisen mitätöimisestä” on myös ylilyönti. Tarkasti lukien voisi olettaa, että Jafin itsensä mielestä jonkun kutsuminen muslimiksi ja afgaaniksi on mitätöimistä. Ei hän sitä varmaan tarkoittanut, mutta roiskiessaan sanoja hän ei osunut maaliinsa. Jos unohdetaan suuttumus ja raivo, voitaneen todeta, että Peltokangas ei sanoillaan mitätöinyt ketään, hän vain kysyi lukijoidensa mielipidettä jonkun sopivuudesta ministeriksi. Mitä hän ajatteli, on toinen asia…

--- 

UNOHDETAAN tuohtuneet puheenvuorot hetkeksi. Pohjimmiltaan, asiallisesti, on kyse siitä, onko olemassa oikeus esittää ministeriyden kriteerinä uskontoa tai etnistä taustaa koskeva mielipide.

Tästä peruskysymyksestä tiedämme olevan varsin paljon toisistaan eroavia mielipiteitä. Suomen laki kieltää syrjinnän mainitun kaltaisen kriteerien perusteella. Mutta ei ole laitonta esittää toivottavana ominaisuutena tärkeään valtiolliseen tehtävään, että ei edusta jotain aatteellista tai uskonnollista tai etnistä taustaa.

Jos Peltokankaan tölväisystä jotain asiallista haluaa etsiä, se löytyykin juuri tästä. Suomessa on aidosti ihmisiä, jotka kokevat muslimien olevan ei-toivottuja niin maahanmuuttajina kuin tietenkin vielä enemmän vallankäyttäjinä. Hän osallistui tähän keskusteluun.

--- 

LAKI vetää rasismin rajat, ei ylikiihottunut julkinen kansalaiskeskustelu. Kelpoisuusvaatimuksena ministeriyteen ei saa olla tietty etninen tai uskonnollinen tausta. Peltokankaan kysymys oli kuitenkin: ”Kuinka moni haluaa…”, ja tämän sanomista ei laki kiellä.

Niinpä keskustelu aiheesta siirtyy juupas-eipäs -laariin. Ja minä lopetan tähän, sillä juupas-eipäs ei ole minun heiniäni.

YLPEYS ON ENGLANNIKSI PRIDE - VAI ONKO?

 **Aiemmin käyttämäni blogialusta toimii huterosti. Alan siis julkaista enemmän täällä. Saatan julkaista täällä myös joitakin aiempia, muualla julkaistuja blogejani. Tässä yksi sellainen**

 

Pride-päivän jälkeen tulee useita Pride-viikkoja, ja Pride-kuukausi on täydessä vauhdissa. Liput liehuvat, ihmiset marssivat, iloiset sateenkaarivaatteet hämmästyttävät esteettisesti pukeutuneita.

Olemme yhtä onnellista Pride-perhettä!

**-**

Mutta mennään syvemmälle Pride-toimintaan. On useita Pride- alkuisella nimellä varustettuja yhdistyksiä (kommunistisen liikkeen huippuaikoina vastaavia olisi kutsuttu soluiksi), tärkeimpänä ja isoimpana Helsinki Pride -yhteisö ry.

Erillinen kaikista virallisista ja epävirallisista yhdistyksistä on kansainvälinen Pride-liike. Oletukseen sen taistelusta ihmisoikeuksien puolesta on vaikea sanoa mitään, sillä se on vain ”liike” (vrt. kommunistinen maailmanlaajuinen nuorisoliike 1960-luvulla).

Huomautus: Tarkoitukseni ei ole edellä suluissa mainituista vertauksista huolimatta väittää Pride-liikkeen ja sen toimintaa järjestäytyneesti hoitavien yhdistysten olevan kommunistisia. Kaikkien tämänkaltaisten, itseään vallankumouksellisena pitävien systeemien toimintamuodoista ja organisoitumisesta löytyy yhdenmukaisia piirteitä.

Vaikeammin on osoitettavissa vallankumouksellisen muutoksen intomielisten puolustajien samankaltaisuus toiminnan ilmenemismuodoissa ja kiihkeydessä. Ehkä varovasti voisi kuitenkin sanoa, että vankka annos idealismia on aina taustalla – siksi kaikkien ”aatteiden” takana on nuoria enemmän kuin vanhoja.

Ikä tuppaa tuomaan realismin maustamia, kokemukseen perustuvia näkemyksiä ajatusmaailmaan.

Helsingin Pride-yhdistyksen NDA (non disclosure agreement) eli vaitiolositoumus puhuu myös samaa salamyhkäisyyden kieltä kuin muidenkin samantyyppisten kerhojen. Mitä tapahtuu Priden hämärillä vallan käytävillä ei ole julkista tietoa. Jos siitä jotain paljastaa, joutuu maksamaan sopimussakkoa jopa kymmeniä tuhansia euroja.

**-**

Mieltäni askarruttaa kuitenkin enemmän toinen asia: Priden olemassaolon tarkoituksena olevan maailman tarkastelu ja kvantifiominen.

Katsotaanpa Helsinki Priden tavoitteita.

Yleisluontoisten tasa- ja eriarvoisuus -mainintojen sekä ennakkoluulojen vähentämisen rinnalla Helsinki Priden säännöt puhuvat eritysesti sukupuoli-identiteetistä, seksuaalisesta suuntautumisesta ja seksuaali- sekä sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten tukemisesta.

Nyt on oltava tarkkana. ”Identiteetti” voi tarkoittaa mitä tahansa, sitä Pride ei osaa määritellä. Ja kuten olemme saaneet lukea, Pride-aatteen mukaan sukupuoli-identiteetti on häilyvä ilmiö: se voi vaihtua, muuttua edestakaisin jne. Eikä se rajoitu mieheen ja naiseen tai näiden kahden välimuotoon.

Kaukana ei ehkä ole se Pride-liikkeen vastustajien vitsi, jossa jonkun sukupuoli-identiteetti voi olla vaikkapa banaani.

”Biologinen sukupuoli” on eri asia. Siitä Pride ei puhu samalla vakaumuksella, mikä on varmaan hyvä asia. Katsotaanpa miksi.

Miksi meillä mm. lääketieteessä puhutaan edelleen miehistä ja naisista? Siksi että ylivoimainen enemmistö meistä on biologisia (eli siis eksaktilla luonnontieteellä määriteltäviä) miehiä ja naisia. Näiden kahden ryhmän välillä on monia mm. sairauksiin ja kehon kehitykseen ja elimistöön liittyviä eroja.

Näihin kovan tieteen (eikä siis esim. psykologian ja sosiaalitukimuksen) luonnontieteen perinteeseen perustuvalla auktoriteetillaan esiin tuomien faktojen kanssa ei voi pelleillä. Ne ovat hard facts ja vaikuttavat meihin kaikkiin.

Luonnontieteillekin on jo varsin pitkään ollut selvää, että biologisia poikkeuksia sukupuoleen on. Nämä johtuvat kromosomivariaatioista, hormonaalisista häiriöistä ja variaatioissa sukuelinten kehityksessä.

Ihmisiä, joilla on tällaisia selvästi epätyypillisiä sukupuoliominaisuuksia, on tieteellisessä kirjallisuudessa esitetyn pohjalta arvioitu olevan n. 0,02-0,05 %:lla väestöstä. Suomessa se tarkoittaisi 1000-2500 ihmistä.

Vähemmistöjäkin on monen kokoisia.

Ei-binääriset, joihin Pride keskittyy marsseillaan ja lipunheilutuksillaan, ovat suurempi määrä. Suomessa arvioidaan olevan muutamia tuhansia tai jopa parikymmentä tuhatta. Ei-binäärisissä kyse on siis biologisista miehistä ja naisista, joiden sosiaalinen tai identiteettikokemus on jotain kokonaan muuta, tai häilyvää kahden sukupuolen välillä.

Ei mikään kovin iso vähemmistö sekään.

Oma teesini:

·       Miksi juuri näiden pienten vähemmistöjen puolesta järjestetään täysimittaisia karnevaaleja ja muuta hurlumheitä? Eikä kaduille pitäisi lähteä lippujen kanssa jonkin isomman, tärkeämmän ja enemmän kärsivän vähemmistön vuoksi? Miten olisi vaikkapa maaseudun syrjäytyneet pojat? Hylätyt vanhukset? Huumeisiin sortuneet? Raiskauksen uhrit?

Häilyvää lienee ei-binäärisyyden ydinsana. Biologian kannalta katsoen kehitys tapahtuu varsin aikaisessa vaiheessa eikä sukupuoli (tai sen harvinaiset variaatiot) sitten muutu, ja joissain tapauksissa niitä voidaan auttaa kirurgian tai lääkkeiden avulla.

Häilyvä kokemus omasta itsestä taas ei tarvitse apua samalla tavalla kuin pysyvä tila. Sehän voi muuttua vaikkapa huomenna.

Jossain takaraivossani on ajatus muodista. Kaikenlaisia myös sukupuolisuuteen liittyviä muoti-ilmiöitä on ollut ja tulee olemaan. Muistaako joku parin vuosikymmenen takaiset ”metroseksuaalit”?

Ehkä housun lahkeiden taas kavetessa perinteisistä sukupuolista poikkeava sukupuoli-identiteetti jää edellisen sukupolven omituiseksi kokemukseksi, ja Pridea (tai siis Ylpeyttä) koetaan pillifarkuista ja tavallisen tylsästä naiseudesta.

 

KESÄLOMATERRORISTIT

 

Asun suurkaupungin, Helsingin, vilkkaalla alueella. Ihmisiä tulee ja menee, liikenne pauhaa, baareissa on väkeä iltamyöhään.

Omassa asuintalossani vallitsee kuitenkin suhteellinen rauhan tunne. Jos asukas järjestää juhlan kotonaan, hän liimaa ystävällisen heippalapun ilmoitustaululle. Lasten vanhemmat yrittävät estää kiljuvia lapsiaan huutamasta kaikuvassa rappukäytävässä. Iltaisin televisiot eivät pauhaa täysillä eivätkä ihmiset tömistele jalkojaan häiriten alakerran naapureita.

Suhteellisen mukavaa ja toiset huomioon ottavaa elämää siis.

Käyn loma-aikoina usein kesämökillä. Siellä menon jotain aivan muuta. Ovatko nämä tosiaan saman kaupungin asukkaita kuin ne joita tapaan päivittäin Helsingissä?

Erilaisia polttomoottoreita käynnistetään minä viikonpäivän tahansa, mihin aikaan tahansa. Lehtipuhaltajia, vesiskoottereita, mönkijöitä, mopoja, moottorisahoja. Rauhallinen maalaismiljöö ei ole enää vastapaino kaupungin elämälle vaan äänimaailmaltaan paljon pahempi paikka.

Kun vesijetit lämpimänä perjantai-iltana lomakauden aikana oikein intoutuvat riehumaan, kaunis kesäilta muuttuu formularadaksi. Ja maanisten uudisraivaaja-halukkaiden moottorisahojen ja sirkkelien jatkuva laulu muuttaa rauhallisen elämän kuin joksikin menneiden aikojen tehtaaksi, jossa hyöritään alkeellisten koneiden kimpussa.

Istun saunan kuistilla ja ihmettelen, joudunko todella käyttämään kuulosuojaimia voidakseni nauttia linnun laulusta ja laineiden liplatuksesta.

Kerran naapurini, tuskastuneena jatkuvaan häirintään, meni pyytämään meluterroristilta rauhaa edes illalla. Vastaus oli täydellisessä tyhmyydessään selkeä: ”Minä haluan viettää täällä aikaani kaivaen maata kaivinkoneella ja välillä ajaen jetilläni. Saathan sinäkin saunoa; en kiellä sinua tekemästä sitä.”

Vastaus ei ottanut huomioon sitä, että saunominen ei häiritse ketään. Moottoreiden melu häiritsee kaikkia kaikuessaan veden pintaa pitkin joka puolelle.

Mutta terroristia ei kiinnostanut. Eräs toinen kylän kesäasukas, vanha nainen, joka oli jo pienestä tytöstä viettänyt kesiään isiensä kotikylässä, kertoi minulle tuskastuneena: ”Nuo melskaajat eivät välitä mistään mitään. Ennen meillä oli täällä selkeät säännöt, joiden tehtävänä oli ottaa huomioon kaikki asukkaat. Oli esimerkiksi sellainen sääntö, että lauantai-illasta sunnuntai-iltaan ei tehty kovaäänisiä töitä. Tai sellainen, että saunailtoina ei ajeltu veneillä lähellä naapurien rantoja.”

Nämä kesälomaterroristit eivät ota huomioon sääntöjä eivätkä toisten ihmisten toiveita tai tarpeita. Heille on vain minä minä minä. 

Eräs hyvä lausuma on jäänyt mieleeni: ”Sivistystä on se, että ottaa toiset ihmiset huomioon.”

Lomaterroristit eivät ole sivistyneitä. He ovat täysiä moukkia.

Naapurikylässä erästä tällaista oli lähestynyt ryhmä lopen kyllästyneitä kyläläisiä, vedoten siihen, että heilläkin oli oikeus nauttia kesästä.

Terroristi oli vastannut kylmästi: ”En minä ole tullut tänne ystäviä hankkimaan.”