SIVISTYSIHMISISTÄ HYEENOIHIN

--- Tarkoitukseni oli julkaista blogi nopeasti vaalien jälkeen. Se jäi tekemättä, sillä huomasin että käyttämäni blogialusta Vuodatus ei taaskaan kyennyt listaamaan uusia blogeja pitkään aikaan - ei vieläkään. Blogini olisi siis jäänyt monilta näkemättä. Tässä on eräänlainen koepallo. Kuinka moni löytää tänne joko Vuodatuksen kautta tai muutoin? Olen lisännyt linkin Vuodatukseen, viimeisimpään blogiini siellä. ---

Presidentinvaaleissa kävi sitten miten kävi. Eli kuten olin ennustanut jo pitkän aikaa sitten. Ainoa asia, joka sujui toisin kuin olin pohtinut, oli se pieni marginaali jolla Alexander Stubb voitti vaalit. Ennustin hänen voittavan ennen kaikkea siksi, että kaksi kolmasosaa suomalaisista ei ole vasemmistopuolueiden (SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät) kannattajia. Nyt äänet Vihreiden jäsenen Pekka Haaviston kanssa menivät lähes tasan.

Mistä oli siis kyse? Vastausta on analysoitu jo riittävästi, joten tämä myöhäinen kommenttini tuskin antaa paljon lisäarvoa. Tässä se kuitenkin on. 

- Haavisto ei ole vasemmistovihreitä, joten oikeisto/vasemmisto -kriteeri ei täysin toteutunut.

- Puolueesta riippumatta molemmat ehdokkaat olivat samankaltaisia liberaaleja. Voisin kuvitelle molemmat saman puolueen jäsenenä. Ehkä Osmo Soininvaaran taannoin haaveilema "liberaalipuolue" olisi sopiva.

- Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta miehet olivat lähes samaa mieltä.

- Äänestäjien kriteereiksi jäivät siksi "arvot" sekä henkilökohtaiset mieltymykset.

- Osa äänestäjistä jäi pois toisella kierroksella, erityisesti ne jotka menettivät oman ehdokkaansa. Olen varma, että vasemmisto oli yhtä aktiivinen kuin aiemminkin. Nukkujat, etenkin oman ehdokkaansa menettäneet, jäivät tutumaan. Suurimmat tällaiset ryhmät olivat tietenkin persut ja kepu, potentiaalisia Stubbin äänestäjiä. Tämä antoi suhteellista etua vasemmiston suosikille.

Jälkihuomiona vielä eräs asia.

Stubb on ollut nyt ensimmäisen kerran esillä Münchenin turvallisuuskokouksessa. Kuten odotinkin, hän esiintyi varmasti ja vakuuttavasti. 

Kielitaito on oikeasti tärkeä asia maailmalla. Maailmassa on nimittäin paljon usean kielten taitajia. Erityisesti Euroopassa Stubbin vakuuttavuutta lisää kyky kommunikoida erinomaisesti EU:n tärkeimmillä kielillä. Pohjoismaissa erinomainen ruotsin taito ei haittaa... ellei muuten niin tanskan kielen ymmärtämisessä.

Lehdistönkin oli pakko myöntää, että Stubbilla oli paljon tuttavia kokouksessa. Verkostot ovat ei pelkästään tärkeitä vaan oleellisia. Niiden avulla mitataan kunkin maansa edustajan luotettavuus. Ja vaikka kuinka haluaisimme olla tasapuolisia ja antaa asioiden keskustella, totuus maailmassa on ollut, on nyt ja on jatkossakin, että ystävien kanssa asiat sujuvat helpommin. Nimenomaan siksi, että ystäviin luotamme.

--

Nyt riittää kirjoittaminen presidentinvaaleista. Palaan toki presidenttiyteen myöhemmin. Mutta pieni, hieman negatiivinen jälkihuomautus toisesta aiheesta.

Ylen A-Talk -ohjelmassa oli aiheena lakkoilu. Jouduin palaamaan presidenttiehdokkaiden sivistyneen keskustelun euforiasta takaisin raadolliseen maailmaan, sellaiseen jota en kaipaa mihinkään poliittiseen keskusteluun.

Teolllisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sekä elinkeinoministeri  Wille Rydman iskivät toisiaan kynnet paljaina ja hampaat sotairveessä (vaikka Rydman kätkikin tuon ilmeen ylimieliseen hymyyn). 

Paljon enemmän kuin näiden hyeenojen tappelua olisin kuullut asiatietoja ja niiden analyyttistä pohdiskelua. Poliittinen lakko aseena on nimittäin astetta paljon mielenkiintoisempi kuin tavalliset lakot.

Mutta palaan lakkoihin ja muuhun myöhemmin. Katsotaan nyt ensin, löytävätkö lukijat tänne, tai pääsen -osittain - palaamaan Vuodatuksen blogistiksi.