Joulu lähestyy hitaasti mutta varmasti. Kaupallisen joulun myyntiriehan aikaistumista muistetaan välillä paheksua ja ihmetellä. Joululahjoja jo lokakuussa!
No, joulu on sentään mukava asia, ainakin meille, jotka emme ylimielisesti vetäydy siitä eroon joko Kanarian saarille, jossa perinnejoulua ei tosiaan ole, tai sitten erakon yksinäisyyteen mutisten jokaisen jouludenialistin peruslauseita: ”Haluan vetäytyä mahdollisimman kauas joulusta. Joulun hälinä ei ole minulle.”
En aio vielä aloittaa joulusaarnojani. Tulipa vain mieleen joulun liiallinen ennakointi miettiessäni ensi vuoden eduskuntavaaleja.
--
Vaalirähinä on jo täydessä vauhdissa.
Hallituksia muodostetaan: ”Kyllä tästä tulee sinipunahallitus. Syrjäytetään demarit jo ennen vaaleja ja sovitaan porvarihallituksesta!” Tai ”ei nykyhallituksella ole enemmistöä, saamme punaviherhallituksen”.
Wille Rydman keekoilee lippalakissa, jossa kehotetaan vääränmaalaisia painumaan sinne mistä ovat tulleetkin – ja oikein englannin kielellä, mikä on tietenkin irvokasta, sillä englantikin on tuontitavaraa.
Varmaan uskomme, että Rydman tietää jotain enemmän kuin me ja iloisena ostamme hymyilevältä maahanmuuttajalta palveluita.
Totiset äärivasemmistolaiset puolestaan esittävät imagoa lieventäviä hymyjä ja esittävät yhä uusia ”rikkaiden” kuriinpanomenetelmiä.
Varmaan uskomme varmaan kaikki joulupukkiin ja siihen, että ärhäkkäät pikkurakkikoirat ovatkin lempeitä labradorinnoutajia.
No emme. Näytelmää kaikki.
SDP on alkanut taktikoida enemmän tosiasiapohjalta. Se yrittää kampittaa persut ottamalla lievästi kriittisempää kantaa maahanmuuttajiin. Kokoomusta puolue yrittää lähestyä ja samalla viedä siltä äänestäjiä talouspoliittisilla myönnytyksillä.
Mutta kuka oikeasti haluaa villasukat joululahjaksi? Ja kuka oikeasti uskoo, että SDP voisi siirtyä vielä keräämättömien rahojen sinne-sun-tänne tuhlaavasta puolueesta talouden lakeja ymmärtäväksi?
Itse olen tällä hetkellä (niin, juuri nyt, aivan kuten joululahjatoivomukseni muuttuvat vielä moneen kertaan) sinipunahallitukselle myönteisesti myhäilevä. Ainakin ennen demarit ja ennen kaikkea oikeistodemarit ovat olleet vastuunsa ymmärtäviä poliitikkoja ja onnistuneet kehittämään maatamme. Ehkä nytkin, vaikka ääniä pitäisi kalastaa myös änkyrävasemmistolta?
Kokoomuksesta en sano vielä mitään. Siellä ne raukat ovat vastuunkannon ja valtaapitäviä (lue: pahoja oikeistolaisia) tylyttävän median luomassa limbossa.
--
Historiasta aina yhtä innostuneena vertaan mielessäni tämän hetken vaalitohinaa aikaisempiin. 1970-luvun alussa Suomessa oli vahva vasemmistovirtaus nyt jo niin antiikkiselta tuntuvine Neuvostoliiton ja Marx-Lenin-Engelsin palvontoineen.
Tärkeä on huomata, mitä tuolloin tapahtui.
Kaikki puolueet SDP:stä kokoomukseen saakka joutuivat taipumaan hetkellisesti ”ajan henkeen” ja teeskentelemään sosialismin ja Neuvostoliiton ylistämistä. Vallanpitäjien kabineteissa puhuttiin tietenkin toista, eikä Suomi tullut sosialistiseksi eikä ennen kaikkea osaksi Neuvostoliittoa.
Samaan tapaan SDP, Kokoomus ja änkyrävassareita lukuunottamatta muutkin puolueet joutuvat tänä päivänä kohtaamaan maahanmuuttovastaisen trendin. Siihen sitten taivutaan irvistävin hampain mutta pakollisesti – ainakin jonkin verran. Sen verran, että persut eivät tule suurimmaksi puolueeksi.
Vähän samaan tapaan kuin koko yhteiskunta tuntuu yhä tällä hetkellä taipuvan kohti woke-hömpötystä. Eivät kaikki usko woken esille tuomien ongelmien olevan kokonaisuuden kannalta merkittäviä. Mutta mukaan pitää mennä, irvihampain.
Sitten jonain päivänä woke on ohi. Samoin maahanmuutto-ongelmat; Suomi muuttuu ja me sopeudumme. Siirrytään historian seuraavaan vaiheeseen, sopeudutaan, palataan ruotuun niin sanoakseni.
Neuvostoliittokin katosi, ja niin katoaa Vladimir Putinkin, kuten kaikki diktaattorit ennen häntä. Stalin ja Hitler ovat olleet jo pitkään marginaalihörhöjen maastoa. Ylimitoitettu mamu-kriittisyys ja hölmöläisten puuhastelulta vaikuttava woke-hysteria muuttuvat samanlaisiksi. Historiaksi, edellisen sukupolven höpötykseksi.
--
Vaalit tulevat ja menevät. Tosiasiassa paljon vähemmän on vaalien tuloksesta kiinni maassamme kuin yritetään uskotella. Kansa nimittäin pysyy samana.
Ja joululahjavillasukkia tarvitaan, sillä vanhat joutuvat koin syömiksi tai muuten vain rispaantuneiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti