KESÄLOMATERRORISTIT

 

Asun suurkaupungin, Helsingin, vilkkaalla alueella. Ihmisiä tulee ja menee, liikenne pauhaa, baareissa on väkeä iltamyöhään.

Omassa asuintalossani vallitsee kuitenkin suhteellinen rauhan tunne. Jos asukas järjestää juhlan kotonaan, hän liimaa ystävällisen heippalapun ilmoitustaululle. Lasten vanhemmat yrittävät estää kiljuvia lapsiaan huutamasta kaikuvassa rappukäytävässä. Iltaisin televisiot eivät pauhaa täysillä eivätkä ihmiset tömistele jalkojaan häiriten alakerran naapureita.

Suhteellisen mukavaa ja toiset huomioon ottavaa elämää siis.

Käyn loma-aikoina usein kesämökillä. Siellä menon jotain aivan muuta. Ovatko nämä tosiaan saman kaupungin asukkaita kuin ne joita tapaan päivittäin Helsingissä?

Erilaisia polttomoottoreita käynnistetään minä viikonpäivän tahansa, mihin aikaan tahansa. Lehtipuhaltajia, vesiskoottereita, mönkijöitä, mopoja, moottorisahoja. Rauhallinen maalaismiljöö ei ole enää vastapaino kaupungin elämälle vaan äänimaailmaltaan paljon pahempi paikka.

Kun vesijetit lämpimänä perjantai-iltana lomakauden aikana oikein intoutuvat riehumaan, kaunis kesäilta muuttuu formularadaksi. Ja maanisten uudisraivaaja-halukkaiden moottorisahojen ja sirkkelien jatkuva laulu muuttaa rauhallisen elämän kuin joksikin menneiden aikojen tehtaaksi, jossa hyöritään alkeellisten koneiden kimpussa.

Istun saunan kuistilla ja ihmettelen, joudunko todella käyttämään kuulosuojaimia voidakseni nauttia linnun laulusta ja laineiden liplatuksesta.

Kerran naapurini, tuskastuneena jatkuvaan häirintään, meni pyytämään meluterroristilta rauhaa edes illalla. Vastaus oli täydellisessä tyhmyydessään selkeä: ”Minä haluan viettää täällä aikaani kaivaen maata kaivinkoneella ja välillä ajaen jetilläni. Saathan sinäkin saunoa; en kiellä sinua tekemästä sitä.”

Vastaus ei ottanut huomioon sitä, että saunominen ei häiritse ketään. Moottoreiden melu häiritsee kaikkia kaikuessaan veden pintaa pitkin joka puolelle.

Mutta terroristia ei kiinnostanut. Eräs toinen kylän kesäasukas, vanha nainen, joka oli jo pienestä tytöstä viettänyt kesiään isiensä kotikylässä, kertoi minulle tuskastuneena: ”Nuo melskaajat eivät välitä mistään mitään. Ennen meillä oli täällä selkeät säännöt, joiden tehtävänä oli ottaa huomioon kaikki asukkaat. Oli esimerkiksi sellainen sääntö, että lauantai-illasta sunnuntai-iltaan ei tehty kovaäänisiä töitä. Tai sellainen, että saunailtoina ei ajeltu veneillä lähellä naapurien rantoja.”

Nämä kesälomaterroristit eivät ota huomioon sääntöjä eivätkä toisten ihmisten toiveita tai tarpeita. Heille on vain minä minä minä. 

Eräs hyvä lausuma on jäänyt mieleeni: ”Sivistystä on se, että ottaa toiset ihmiset huomioon.”

Lomaterroristit eivät ole sivistyneitä. He ovat täysiä moukkia.

Naapurikylässä erästä tällaista oli lähestynyt ryhmä lopen kyllästyneitä kyläläisiä, vedoten siihen, että heilläkin oli oikeus nauttia kesästä.

Terroristi oli vastannut kylmästi: ”En minä ole tullut tänne ystäviä hankkimaan.”