KOHU kansanedustaja Mauri Peltokankaan Facebook-kirjoituksesta on jo laantunut. En osallistu kiihtyneisiin kohuihin, joissa räiskitään nopeaan tahtiin sarjatulta umpimähkään, selvittämättä asioiden todellista luonnetta tai taustaa.
Nyt uskaltaudun kirjoittamaan jotain ja katsomaan asiaa toivottavasti edes hieman eri näkökulmasta kuin ärmättävät poliitikot ja heidän peesaajansa.
---
KAIKKI alla olevat sitaatit pohjautuvat julkisiin Facebook-päivityksiin tai median julkiseen raportointiin.
Mauri Peltokangas (PS) on siis kirjoittanut Facebookissa muun muassa:
”Kuinka moni seuraajistani haluaa Suomeen Afkaani-muslimin sisä-tai ulkoministeriksi?”
ja
”[SDP] hoitavat teille ihan oman kiintiömuslimin ministeriksi voittaessaan vaalit”.
Ville Niinistö (Vihr.) vastustaa Facebookissa:
”On tietenkin totaalinen pohjanoteeraus vihjata että ihmisen etninen tausta tai uskonto tekisi tästä jotenkin epäkelvon johonkin työtehtävään - se on syrjintää, mistä Suomelle on vain haittaa.”
Kamal Jafi (kurdipakolainen, sitoutumaton, maltillinen konservatiivi) Facebookissa:
”…tässä ei ollut kyse rehellisestä aatteellisesta debatista, vaan toisen ihmisen mitätöimisestä.”
MTV uutiset kertoo:
”Aivan käsittämätöntä, että Suomen eduskunnassa hypätään varpailleen, kun ihminen sanoo kansallisuuden ja uskonnon, Peltokangas kommentoi puhelimitse.”
Joukkovoima leikkauspolitiikkaa vastaan (Facebook-ryhmä, kirjoittaja Lauri Jääskeläinen, minulle tuntematon turkulainen, joka näyttää keskittyvän Facebookissa persujen haukkumiseen):
”Huippuunsa viritetty Talibaanipersu ja kengänkiilottaja Mauri Peltokangas ps aloitti tuttuun tyyliinsä vaalipuheensa pilkkaamalla Sdp.n Nasima Razmyar…”
---
LISÄÄ kirjoituksia riittäisi roppakaupalla, mutta ehkä näistäkin saa jotain jo analysoitua. Tässä päätelmäni.
On selvä, että edustaja Peltokangas on halunnut esittää ”afkaanin” ja muslimin olevan epäilyttävä valinta ministeriksi. Kyseenalaista monen mielestä on 1) voiko kansallisuus- tai uskontotausta olla kriteeri ministerivalinnassa; 2) kohdistaa sanansa tiettyyn henkilöön, eli tässä tapauksessa oletetusti SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyariin.
Ville Niinistön maininta siitä, että Peltokangas olisi väittänyt nämä kriteerit täyttävän henkilön olevan ”epäkelpo” ministeriksi, ei tarkkaan ottaen pidä paikkansa. Kyse on Niinistön tulkinnasta, mutta varsin ymmärrettävästä sellaisesta. Siksi Peltokankaan viattomuutta teeskentelevät kommentit ovat lähinnä kiusallisia. Eivät pelkät sanat vaan myös niiden sävyn tulkinta on osa kommunikaatiota. Ja Niinistökin puhuu ”vihjaamisesta”, ei siitä, että Peltokangas olisi sanonut jotain suoraan.
Tärkeintä Peltokankaalle lienee ollut (nyt siis minun tulkintani!) kohun ja keskustelu aikaansaaminen. Siinä hän onnistui. Tai siis ei syntynyt keskustelua vaan tyypillinen vaahtoa suupielissä tihkuva älämälöö.
ÄRSYYNTYNYT vastustajakaartikin tekee virheitä kiihkossaan. Yllä siteeraamani Lauri Jääskeläisen lausahdus on tällainen hölmö veto. Hän kutsuu Peltokangasta ”talibaanipersuksi” ja ”kengänkiilloittajaksi”. Kyse on suoraan tietyn henkilön solvaamisesta. Onko hän parempi näin lausuessaan kuin Peltokangas?
Kamal Jafin sananvalinta ”toisen ihmisen mitätöimisestä” on myös ylilyönti. Tarkasti lukien voisi olettaa, että Jafin itsensä mielestä jonkun kutsuminen muslimiksi ja afgaaniksi on mitätöimistä. Ei hän sitä varmaan tarkoittanut, mutta roiskiessaan sanoja hän ei osunut maaliinsa. Jos unohdetaan suuttumus ja raivo, voitaneen todeta, että Peltokangas ei sanoillaan mitätöinyt ketään, hän vain kysyi lukijoidensa mielipidettä jonkun sopivuudesta ministeriksi. Mitä hän ajatteli, on toinen asia…
---
UNOHDETAAN tuohtuneet puheenvuorot hetkeksi. Pohjimmiltaan, asiallisesti, on kyse siitä, onko olemassa oikeus esittää ministeriyden kriteerinä uskontoa tai etnistä taustaa koskeva mielipide.
Tästä peruskysymyksestä tiedämme olevan varsin paljon toisistaan eroavia mielipiteitä. Suomen laki kieltää syrjinnän mainitun kaltaisen kriteerien perusteella. Mutta ei ole laitonta esittää toivottavana ominaisuutena tärkeään valtiolliseen tehtävään, että ei edusta jotain aatteellista tai uskonnollista tai etnistä taustaa.
Jos Peltokankaan tölväisystä jotain asiallista haluaa etsiä, se löytyykin juuri tästä. Suomessa on aidosti ihmisiä, jotka kokevat muslimien olevan ei-toivottuja niin maahanmuuttajina kuin tietenkin vielä enemmän vallankäyttäjinä. Hän osallistui tähän keskusteluun.
---
LAKI vetää rasismin rajat, ei ylikiihottunut julkinen kansalaiskeskustelu. Kelpoisuusvaatimuksena ministeriyteen ei saa olla tietty etninen tai uskonnollinen tausta. Peltokankaan kysymys oli kuitenkin: ”Kuinka moni haluaa…”, ja tämän sanomista ei laki kiellä.
Niinpä keskustelu aiheesta siirtyy juupas-eipäs -laariin. Ja minä lopetan tähän, sillä juupas-eipäs ei ole minun heiniäni.
