MYRSKYÄ VAI EIKÖ SITTENKÄÄN?

 

Katsoin asioita monelta kannalta valoittavalta Arte-kanavalta ohjelman radikaalin oikeiston noususta Yhdysvalloissa. Ohjelmassa kerrottiin menetelmistä, joita erityisesti oikeiston vaikuttajahahmo Newt Gingrich toi poliittiseen vaikuttamiseen 1990-luvun lopulla (hän toimi edustajainhuoneen puhemiehenä 1995-1999).

Hätkähdin huomatessani yhtäkkiä, että 30 vuoden takaiset radikaalin oikeiston muutokseen tähtäävät menetelmät olivat samoja kuin tällä hetkellä Suomessa niin äärivasemmiston kuin perussuomalaistenkin. Vaihdoin vain muutamia sanoja Gingrichin lauseissa ja olin yhtäkkiä nykypäivän Suomessa.

Populistinen, tunteisiin vaikuttava vetoaminen ei ole yhden aatesuunnan tai puolueen yksityisomaisuutta.

Ohjelmaa katsoessani kiinnitin erityistä huomiota erääseen yksityiskohtaan: kuinka yksittäisten sanojen voimaa käytetään propagandistisena välineenä.

Olen kirjoittanut aiemmin tässä blogissa siitä, kuinka niin Suomen 1970-luvun kuin nykyinenkin vasemmisto on ominut tavallisia sanoja ja alkanut käyttää niitä omiin tarkoituksiinsa. Millä perusteella esimerkiksi ”edistys” eli ”progressiivisuus” tarkoittaisivat juuri yhden, melko kapeaa ajatussuuntaa edustavan poliittisen liikkeen tavoitteita ja toimintatapoja?

Emme varmaan pääse eroon sanojen valtauksesta ja harhaanjohtavasta käytöstä. Pitää opetella lukemaan sanojen läpi, mitä todellista tarkoitetaan. ”Rauhanpuolustajat” 1970-luvulla tarkoitti ”Neuvostoliiton sotilaallisen ylivallan kannattajia”.

--

Mutta oikeastaan tarkoitus oli kirjoittaa toisesta ilmiöstä, joka liittyy samaan aiheeseen.

Poliittiseen vaikuttamiseen kuuluu suggestiivisten tai harhaanjohtavien sanojen ja sumuverhoa luovan puheenpölinän lisäksi myös vaikeneminen. Ja hiljaisuus – eli tiedon puute - saattaa olla varsin tehokas ase pyrittäessä valistamaan kansaa uskomaan kaiken mitä oma puolue haluaa totuutena kertoa.

Etsiessäni tietoa hiljaisuuden takaa menin tällä kertaa lähteelle saakka, luottamatta laiskasti siihen mitä media minulle toi nenän eteen. Kiinnostuin tutkimaan ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöiden lisääntymisen korrelaatiota.

Täältä voit ladata luettavaksi Terhi Laurilan väitöskirjan vuodelta 2022 ”Winds and Windstorms in Northern Europe and Finland”. Sivulla 28 hän kertoo selvästi, 40 vuoden tutkimusaineistoon nojautuen, että myrskyjen ja tuulten määrässä Pohjois-Euroopassa ei ole havaittavissa pitkän ajan trendimuutosta. Sitaatti: “There are no long-term trends evident in any of the three geographic regions”. Tätä perustellaan väitöskirjalle tyypillisellä tarkkudeella. Lukekoon ken jaksaa!

Oletko lukenut mediassa tästä väitöskirjasta? Todennäköisesti et, sillä media vaikenee kuoliaaksi ilmastoa koskevat tiedot, elleivät ne tue alarmistisia katastrofiteorioita tai ainakin tunnereaktioihin ja vajavaisiin tietoihin pohjautuvaa konsensusta.

Ilmatieteen laitos kuitenkin aikanaan julkaisi asiasta aikanaan lyhyen tiedotteen. Täysin ei siis tätä yleisestä, konsensukseksi muuttuneesta oletuksesta poikkeavaa tietoa ole pimitetty. Mutta ei se todellakaan silmille ole uutisvirrasta hypännyt.

Osa vaikenemisen käyttämistä vaikuttamisvälineenä on omalle aatemaailmalle sopivan tiedon jatkuva esillä pito – eli vaikenemisen vastakohta. Niinpä olemme nähneet runsaasti tietoja (vai väitteitä?) myrskyjen lisääntymisestä.

Vaatii aikamoista vaivaa kaivaa esiin median ja poliittisten puolueiden valtavirta-ajattelun ulkopuolisia tietoja. Loppujen lopuksi me (lähes) kaikki olemme varmoja, että ilmastonmuutos aiheuttaa lisääntyneitä myrskyjä.

Kunnes sitten saamme toisenlaista tietoa.