Hetken mietin panevani otsikoksi “Ihminen on tyhmä”, mutta muutin mieleni. Keskellä synkintä kaamosta ei edes joulun odotus saa lukijaa niin hyvälle tuulelle, että häntä kannattaisi heti otsikossa potkia päähän.
No, kumpi sitten pitää paikkansa: tyhmä vai älykäs? Unohdetaan hetkeksi henkilökohtaiset erot ja mietitään ihmisiä isompana klimppinä. Otetaan vaikkapa kaikki suomalaiset aikuiset kansalaiset. Onko keskiarvo heistä tyhmä vai älykäs?
Oma vastaukseni on: varmasti riittävän älykäs toteuttamaan demokratiaa eli äänestämään yhteisistä asioista.
Ja sitten tulee se mutta.
Älykkyys ei aina riitä, tarvitaan myös tietoa, taitoa, näkemystä, asioiden seurantaa, tunteiden erottamista järjestä päätöksiä tehtäessä, koulutusta, avarakatseisuutta…
Mistä esimerkiksi johtuu, että SDP:n kannatus kasvaa kohisten? Juuri äskenhän meillä oli kolme tasavahvaa puoluetta, ja nyt yksi jättää muut taakseen. Mitä gallupiin haastatellut äänestäjät oikein ajattelevat? Puolueethan ovat yhä samoja kuin ennenkin. Miksi muuttaa mielensä?
Siksi, että äänestäjä säntäilee näkemyksen ja tiedon puutteessa edestakaisin.
Puhutaanpa esimerkiksi talousasioista. Jokaisen pitäisi pystyä hahmottamaan kansantalouden ja sen muutosten kokonaisuus. Harva siihen kykenee.
Älykkyys kyllä riittää, mutta moni äänestäjä on ikään kuin tuulen riepoteltavana. Taloudelliset asiat näyttäytyvät useille lähinnä kahta kautta. 1) miten jokin muutos vaikuttaa juuri minuun, 2) miksei nykyinen hallitus hoida tilannetta.
Ensinnäkin, on sanomattakin selvää, että kunkin kansalaisen yksityiset toiveet eivät saa vaikuttaa koko maata virkansa puolesta hoitaviin poliitikkoihin ja virkamiehiin. Jos tuottavuus heikkenee, joku – tai monet - kärsii seurauksista. Poliitikkojen ammattitaitoon kuuluu vain päätellä, kehen negatiivisia seurauksia kohdistetaan.
Toiseksi, suomalaisen äänestäjän ajatuksiin on iskostunut virkavallan kunnioituksen perinne. Kuvitellaan, että maan hallitus on kuin taikuri, joka pystyy hoitamaan kaikki asiat kuntoon.
Siksi opposition haukkumispolitiikka kantaa hedelmää. Aina löytyy maasta jotain suurta tai pientä, joka voisi olla paremmin. Ja aina oppositiopoliitikot ja heitä uskovat kansalaiset kuvittelevat, että vain ja ainoastaan maan hallitus hoitaa kaiken maan ja taivaan välillä.
Virhe. Maan talous on riippuvainen monesta hallituksen ulkopuolisesta seikasta: 1) laeista, mm. verotusta koskien, jotka vaikuttavat niin Suomeen saataviin kansainvälisiin sijoituksiin kuin yritysten toimintaedellytyksiin, 2) virkamiesten toimista ja asiantuntemuksesta, 3) yksityissektorin toiminnasta, 3) vientikaupan tilasta, 4) kansalaisten halukkuudesta ostaa uusia asuntoja, 5) koko kansainvälisestä taloudesta, josta Suomikin on aina riippuvainen, 6) geopolitiikasta.
Ja nämä vain muutamia mainitakseni. Näihin kaikkiin maan hallitus voi vaikuttaa vain osittain tai välillä ei ollenkaan.
Riippumatta siitä, minkä puolueiden muodostama hallitus meillä on, sitä ei voi syyttää kaikesta, eikä siltä voi vaatia kaikkea.
Älykkäätkin menevät usein barrikadeille vaatimaan hallitukselta toimia juuri minun alani tukemiseksi. Mutta kun valtion budjettia tehdään, on aivan mahdollista, että juuri minun alani kärsii ja jokin toinen ei.
Kokonaisuutta ajatellen ei auta, että sännätään seuraavaksi äänestämään SDP:tä – tai kuten viime vaaleissa Kokoomusta ja Perussuomalaisia.
Demokratian sisään rakennettu heikkous on, että asioista pääsevät vaaleissa päättämään ihmiset, joilla ei ole eväitä hahmottaa tärkeitä, monimutkaisia asioita.
Minulla ei ole tarjota valmista kokonaisratkaisua tähän tietovajeen aiheuttamaan irrationaaliseen tai jopa vahingolliseen äänestyskäyttäytymiseen.
Diktatuuri? Eii… kunpa saisikin ”valistuneen yksinvaltiuden”! Virkamiesten valta? Parempi, sillä lähtökohtaisesti he ovat puolueettomia ja heidän tiedon tasonsa on korkeampi kuin poliitikkojen ja äänestäjien – mutta pysyisivätkö he lahjomattomina? Rahan valta? Keskittyisi vain rikkaiden rikastumiseen. Tiedeyhteisön ja filosofien valta? Miksipä ei, mutta kuten taas kerran joudumme näkemään, Suomen suurin yliopisto on muuttumassa tietyn aatesuunnan leiriksi. Ei siis onnistu sekään.
Ainoa mitä olen omassa, toivottavasti edes keskinkertaisen älykkäässä päässäni keksinyt, on eräs pieni muutos.
Tehtäisiin lainsäädäntöä, joka takaisi ministereiltä ja muutamilta muilta politiikan avainpäättäjiltä riittävän koulutuksen ja tietotaidon. Samaan tapaan kuin missä tahansa työpaikassa testataan halukkaiden rekrytanttien kyvyt ja sopivuus toimeen.
Olisivatpa sitten edes päättäjät tilanteen tasalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti