MIKSI PUOLUEET EIVÄT KUOLE?

 

Mikä on puolueiden merkitys äänestäjälle?  Miten puolueiden pitää suhtautua äänestäjiin?

Nämä yleisluontoiset kysymykset tulivat mieleen lukiessani toissapäiväisten Helsingin Sanomien artikkelia Minne haihtui huoli ilmastosta?

Artikkeli sinänsä ei kysymyksiäni esittänyt eikä yrittänyt löytää niihin vastausta. Yksi kohta kuitenkin kiinnitti huomioni: ”Kadonnut ei ole vain Thunberg. Huoli ilmastosta ja ympäristöstä tuntuu haihtuneen laajemminkin. Viime kevään vaaleissa vihreät menetti peräti 7 kansanedustajaa.”

Tästä lehti polveili kertomaan kuinka Vihreiden alamäki jatkuu, ja laitaoikeisto on eurovaaleissa matkalla kohti vaalivoittoa.

Lehden aatemaailman tuntien ymmärsin tietenkin, että kyseessä oli hätähuuto, jolla yritettiin aktivoida ihmisiä äänestämään Vihreitä vaaleissa.

Mutta esitän perustavaa laatua olevan kysymyksen, jonka laajennan hieman modifioiden koskemaan muitakin puolueita: Tarvitaanko Vihreää puoluetta muistuttamaan ilmastoasioista?

Vihreät teki tärkeää ja onnistunutta työtä ihmisten herättämisessä huomaamaan ilmastonmuutos ja siitä aiheutuvat riskit. Mutta entä nykyään? Lähes kaikki puolueet tunnustavat ilmastoteeman tärkeyden ja muistuttavat siitä äänestäjiä muulloinkin kuin vaalien alla.

Miksi meidän pitäisi siis äänestää Vihreitä, jos haluamme kiinnittää ilmastoasioihin huomiota?

Vien ajatuksen eteenpäin.

Vihreä liike syntyi aikoinaan ilmastoasian ympärille. Se sai aikaan laajan asennemuutoksen yhteiskunnassa. Nyt tuo työ on tehty, loppuun saatettu. Miksi ja miten puolue tuosta jatkaisi?

Nykyisellä puolueella on kehittyäkseen ja varmistaakseen kannatuksen vain yksi tie: olla yleispuolue; ottaa kantaa vahvasti muihinkin asioihin kuin tärkeimpään teemaansa.

Niin puolue toki tekikin. Hieman yleistäen voi sanoa, että puolue ja sen kannattajat muuttuivat Vasemmistoliiton klooniksi, niin talouspoliittisesti kuin muutenkin.

Ja sitten kun kannatus lähti krooniseen laskuun, tuli puoluetoimistossa hätä käteen. Miten saada kannatus nousemaan? Ja uuden puheenjohtajan vetämänä yritetään kosiskella muuttunutta äänestäjäkuntaa. Vasemmistoliiton kloonauksesta luovutaan ja ollaan hieman oikeistoliberaalimpeja.

Mutta onko tämä oikein?

Onko tällaisella puolueella mitään perusarvoja (paitsi ilmastomuutoksen korostaminen, joka siis on lähes jokaisen muunkin puolueen perusasioita)? Entä voiko ne muuttaa kannatuksen huvetessa?

Voi kyllä mutta ei pidä. Miten luottaa puolueeseen, joka tutkii gallupeja ja yrittää niiden mukaan kameleonttina muuttua toiseksi kuin aiemmin? Eikö oikea ratkaisu olisi pitää vanha, hyväksi todettu linja, ja sopeutua äänimäärien laskuun tai nousuun.

Ainakin se olisi luotettavaa ja selkärankaista.

Vihreät on vain yksi esimerkki. Sosiaalidemokraattinen puolue on tehnyt vuosikymmenet tärkeää työtä työntekijöiden aseman vahvistamiseksi ja sosiaalisen tasa-arvon eteen. Työntekijöiden rooli on viimeisten parin vuosikymmenen aikana kuitenkin muuttunut. Samanlaista työläisten etupuoluetta ei enää tarvita.

Sos.dem. puolue porskuttaa eteenpäin. Puoluetta lähellä oleva ammattiyhdistysliike sen sijaan natisee liitoksissaan. Tärkeimpänä syynä ei suinkaan ole oikeistohallitus vaan työntekijä-työnantajan -konfrontaation laimeneminen tai monilla aloilla jopa katoaminen.

SDP voisi ellei lopettaa toimintansa niin ainakin muuttua työväenpuolueesta pelkästään kattavaa sosiaaliturvaa ajavaksi yleispuolueeksi, "oikeudenmukaisuuspuolueeksi".

Perussuomalaisien ykkösteema on ollut maahanmuutto. Nyt kun näemme, että maahamme muuttaa enimmäkseen eurooppalaisia eikä Lähi-Idän ja Afrikan asukkeja, PS voisi myös lopettaa toimintansa. Ei heidänkään enää tarvitse pelätä, että "mamut tulevat ja raiskaavat". Työ on tehty, vaikkakin ilman persujen erityistä panosta.

Suomessa voisi aivan hyvin toimia kaksipuoluejärjestelmä kuten monissa muissakin maissa. Sille vain ei ole perinteitä. Mutta mihin me oikein tarvitsemme näitä vähitellen elähtäneiksi muuttuneita reliikkipuolueita?

Ja niin äänestäjät kuin puolueetkin joutuvat kahlaamaan tässä kadotettujen toimintamallien ja uudistettavien arvojen viidakossa.