Mikä on puolueiden merkitys äänestäjälle? Miten puolueiden pitää suhtautua äänestäjiin?
Nämä yleisluontoiset kysymykset tulivat mieleen lukiessani toissapäiväisten Helsingin Sanomien artikkelia Minne haihtui huoli ilmastosta?
Artikkeli
sinänsä ei kysymyksiäni esittänyt eikä yrittänyt löytää niihin
vastausta. Yksi kohta kuitenkin kiinnitti huomioni: ”Kadonnut ei ole
vain Thunberg. Huoli ilmastosta ja ympäristöstä tuntuu haihtuneen
laajemminkin. Viime kevään vaaleissa vihreät menetti peräti 7
kansanedustajaa.”
Tästä lehti polveili kertomaan kuinka Vihreiden alamäki jatkuu, ja laitaoikeisto on eurovaaleissa matkalla kohti vaalivoittoa.
Lehden
aatemaailman tuntien ymmärsin tietenkin, että kyseessä oli hätähuuto,
jolla yritettiin aktivoida ihmisiä äänestämään Vihreitä vaaleissa.
Mutta esitän perustavaa laatua olevan kysymyksen, jonka laajennan hieman modifioiden koskemaan muitakin puolueita: Tarvitaanko Vihreää puoluetta muistuttamaan ilmastoasioista?
Vihreät
teki tärkeää ja onnistunutta työtä ihmisten herättämisessä huomaamaan
ilmastonmuutos ja siitä aiheutuvat riskit. Mutta entä nykyään? Lähes
kaikki puolueet tunnustavat ilmastoteeman tärkeyden ja muistuttavat
siitä äänestäjiä muulloinkin kuin vaalien alla.
Miksi meidän pitäisi siis äänestää Vihreitä, jos haluamme kiinnittää ilmastoasioihin huomiota?
Vien ajatuksen eteenpäin.
Vihreä
liike syntyi aikoinaan ilmastoasian ympärille. Se sai aikaan laajan
asennemuutoksen yhteiskunnassa. Nyt tuo työ on tehty, loppuun saatettu.
Miksi ja miten puolue tuosta jatkaisi?
Nykyisellä
puolueella on kehittyäkseen ja varmistaakseen kannatuksen vain yksi
tie: olla yleispuolue; ottaa kantaa vahvasti muihinkin asioihin kuin
tärkeimpään teemaansa.
Niin
puolue toki tekikin. Hieman yleistäen voi sanoa, että puolue ja sen
kannattajat muuttuivat Vasemmistoliiton klooniksi, niin
talouspoliittisesti kuin muutenkin.
Ja
sitten kun kannatus lähti krooniseen laskuun, tuli puoluetoimistossa
hätä käteen. Miten saada kannatus nousemaan? Ja uuden puheenjohtajan
vetämänä yritetään kosiskella muuttunutta äänestäjäkuntaa.
Vasemmistoliiton kloonauksesta luovutaan ja ollaan hieman
oikeistoliberaalimpeja.
Mutta onko tämä oikein?
Onko
tällaisella puolueella mitään perusarvoja (paitsi ilmastomuutoksen
korostaminen, joka siis on lähes jokaisen muunkin puolueen
perusasioita)? Entä voiko ne muuttaa kannatuksen huvetessa?
Voi
kyllä mutta ei pidä. Miten luottaa puolueeseen, joka tutkii gallupeja
ja yrittää niiden mukaan kameleonttina muuttua toiseksi kuin aiemmin?
Eikö oikea ratkaisu olisi pitää vanha, hyväksi todettu linja, ja
sopeutua äänimäärien laskuun tai nousuun.
Ainakin se olisi luotettavaa ja selkärankaista.
Vihreät
on vain yksi esimerkki. Sosiaalidemokraattinen puolue on tehnyt
vuosikymmenet tärkeää työtä työntekijöiden aseman vahvistamiseksi ja
sosiaalisen tasa-arvon eteen. Työntekijöiden rooli on viimeisten parin
vuosikymmenen aikana kuitenkin muuttunut. Samanlaista työläisten
etupuoluetta ei enää tarvita.
Sos.dem.
puolue porskuttaa eteenpäin. Puoluetta lähellä oleva
ammattiyhdistysliike sen sijaan natisee liitoksissaan. Tärkeimpänä syynä
ei suinkaan ole oikeistohallitus vaan työntekijä-työnantajan
-konfrontaation laimeneminen tai monilla aloilla jopa katoaminen.
SDP
voisi ellei lopettaa toimintansa niin ainakin muuttua työväenpuolueesta
pelkästään kattavaa sosiaaliturvaa ajavaksi yleispuolueeksi,
"oikeudenmukaisuuspuolueeksi".
Perussuomalaisien
ykkösteema on ollut maahanmuutto. Nyt kun näemme, että maahamme muuttaa
enimmäkseen eurooppalaisia eikä Lähi-Idän ja Afrikan asukkeja, PS voisi
myös lopettaa toimintansa. Ei heidänkään enää tarvitse pelätä, että
"mamut tulevat ja raiskaavat". Työ on tehty, vaikkakin ilman persujen erityistä panosta.
Suomessa
voisi aivan hyvin toimia kaksipuoluejärjestelmä kuten monissa muissakin
maissa. Sille vain ei ole perinteitä. Mutta mihin me oikein tarvitsemme
näitä vähitellen elähtäneiksi muuttuneita reliikkipuolueita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti